Ja siksi en ole kirjoitellut tänne taas pitkään aikaan, Oli leiri, oli kaksi matkaa Viroon, treenejä sun muuta puuhamista, ja kirjoittelu jäi taas. No nyt kirjoitan sitten mitä meilel on tämän ajan aikana tapahtunu.

Olimme Masin kanssa kennelliiton Suurleirillä, jossa sain yllättyä monet kerrat sekä hieman pelästyäkkin. Ensinnäkin Masi on agilityssä hyvä, ja minäkun aina olen väittänyt että ei sitä kiinnosta, vaan kiinnostihan sitä :) Se veti kovaavauhtia radalla ja omistaja yritti pysyä perässä. Tästä syystä haluaisin nyt aloittaa agin, jos vaan vanhemmat suostuvat. Toiseksi Masi saattaa sittenkin käydä minulle junnukoiraksi, ennen ajattelin että en voi ottaa sitä, se ei menisi muoden kanssa, repisi ja riuhtoisi kehässä, ei keskittyisi vaan pyörisi ja hyörisi, mutta JH treeneissä vaihdoimme koiria ja Masi käyttäytyi! eikä edes jaksanut katsella muita koiria! No terri-erriin menen sitten kisaamaan Masin kanssa :)

Pari läeltä piti tilanetta sattui myös... Masi yritti hyökätä kahden koiran kimppuun, enkä todellakaan tiedä syytä, se saattoi provosoitua jostakin, mutta en tiedä yhtään että mistä sillä aina kun tilanne alkoi olin selin Masiin. Ensin se ahtaassa jonossa yritti käydä cairnin päälle, sain pidettyä sen kiinni. Toisen kerran istuin nurmikolla ja katsoin kun jotkut leiriläisistä testasivat esittää erirotuisia koiria. Yhtäkkiä tajusin vain että Masi pinkaisi juoksuun ja hihna irtosi kädestäni, se lähti erään pinserin näköisen koiran perään, ja oli lähellä ettei Masi päässyt toiseen koiraan käsiksi. Sain siis Masin kiinni, onneksi. Puhuin tästä leiriohjaajien kanssa ja kaikki olimme sitä mieltä että tämä leiri saattoi olla niin stressaava koiralle, että sen käytös saattoi johtua siitä, eli ei syytä huoleen. Ja minä kun luulin että minun koirallani olisi jokin napsahtanut päästä poikki.

Huomasin myös että Masi on todella vaikea saada motivoitua, sillä kun on se kuuluisa metsästysvietti, ei herkut kiinnosta, ei lelut , jos lintuparvi kerran pölähtää ohitse, siinä ei ole sitten enään mitään tehtävissä. Koiralta katoaa korvat ja silmät kokonaan.
Sain pari vinkkiä Masin motivoimiseen. Nälkä ja linnunraadolla palkkaaminen. Nälkää olen testannut ja on toiminut!

Mitäs muuta meille on tapahtunut?

No ainakin veirjälkeä ollaan kotona tehty kaverini ja hänen whippettinsä kanssa. Ja Masi on osoittautunut erittäin lahjakkaaksi jäljestäjäksi. Siinä on pitelemistä kun koira odottaa omaa vuoroaan :) MEJÄ kokeita olen harkinnut myös sitten ehkä ensivuoden puolella(?). 

Viikon Viron reissukin tuli tehtyä, ilman Masia tosin. Eilen palattiin Virosta ja vastassa oli karvainen, pusutteleva koira, häntä heiluen ja silmät kirkkaana loistaen se otti meidät vastaan ja vikisi ,"Mamma on kotona!" se tuntui huutavan kun hukutti minut märkiin pusuihinsa. Masi oli kuulemma lähdömme jälkeen aina mennyt ikkunasta katsomaan jos se kuuli auton äänen, "Joko ne tulisivat?". Nyt kun olemme kotona, Masi osaa ottaa rennommin, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä milloin kotiväki palaa.

Tämän kesän aikana olen itse tajunnut , että Masista on vaikka mihin jos omistaja vaan viitsii tehdä jotakin asian eteen! Voin siis ihan tosissani sanoa ttä omistan monitoimi koiran! Ja olen huomannut kuinka minun ja Masin suhde on parantunut. On hauskaa katsella jos joku yrittää treenata kontaktia Masin kanssa, mutta vaikka olisin kauaempana, se tapittaa minua silmiin, eikä ohjaajaa :')